Mindfulness on termi jota käytetään nykyään paljon ja tarjolla on monenlaista koulutusta ja kurssitusta asiaan liittyen. Mindfulness on monelle synonyymi meditaatiolle, mutta uskoisin että harva on syvemmin perehtynyt termin taustoihin ja vivahteisiin. Buddhalaisena pappina olen yleisellä tasolla todella tyytyväinen, että buddhalainen viisaus on mindfulness-liikkeen kautta levinnyt länsimaiseen yhteiskuntaan, mutta aihepiiriin liittyy myös ongelmia.
Mindfulnessa käsite nykymuodossaan syntyi Pali akateemikko T.W.Rhys Daviksen käännöksien kautta 1800-luvun lopulla. Hän pyrki kääntämään sanan "sati", joka on yksi keskeisimpiä buddhalaisen mielenharjoituksen käsitteitä. Hän valitsi käyttää sanaa "mindfulness". Mindfulness oli tuohon saakka ollut kristillinen uskonnollinen käsite ja sillä viitattiin Jumalan jatkuvaan mielessäpitämiseen osana uskonnollista elämäntapaa. "Sati" on paalinkieltä, sanskritiksi sama sana on "smrti" ja se kääntyy suoraan sanaksi "muistaa". Mitä tulisi muistaa? Tulisi muistaa olla tässä ja nyt, eli olla läsnä.
Läsnäolo on minusta yhdenlainen hyvä käännös sanalle "sati". Kun pyrimme olemaan läsnä hetkessä, huomamme että se ei ole ihan helppoa. Vaikka tahtoisimme nauttia hetkestä carpe diem, mieli ailahtelee ja ajautuu pois käsillä olevasta hetkestä takertuen sisäisiin tarinoihin tai kuvamaailmoihin, tai mieli yksinkertaisesti tylsistyy ja vaivumme eräänlaisen valveuneen. Se hetki, kun tajuamme, että olemme harhautuneet pois hetkestä on sati, se on muistaminen. Muistamme yhtäkkiä missä olemme ja mitä olemme tekemässä.
Sati tarkoittaa myös olemassaolon tunnusmerkkien muistamista. Ne ovat pysymättömyys, minättömyys ja epätyydyttävyys. Tässä mielessä sati on hyvin lähellä alkuperäistä kristillistä mindfulness-ideaa. Mindfulness on jonkin keskeisen idean jatkuvaa tiedostamista. Olemassaolon kolmen tunnusmerkin mielessäpitäminen on todella tärkeä osa buddhalaista mielenharjoitusta.
Nykyisen mindfulness-liikkeen voidaan katsoa syntyneen Jon Kabat-Zinnin työn vaikutuksena. Hän oli pitkän linjan buddhalainen meditoitsija ja lääketieteen tohtori. Hän otti buddhalaisen meditaation tieteellisen tutkimuksen kohteeksi 1990-luvulla ja ikäänkuin irrotti meditaation teknisenä suorituksena kaikesta siihen liittyvästä uskonnollisuudesta, ja tutki systemaattisesti miten meditaatio vaikuttaa ihmisen aivoihin ja mieleen. Tulokset olivat erinomaisia. Meditaatiolla vaikutti olevan monia hyötyvaikutuksia, joista yksi on stressitasojen lasku. Tältä pohjalta Kabat-Zinn perusti meditaatiomenetelmän jonka nimi on Mindfulness Based Stress Reduction eli MBSR. Menetelmä on melko yksinkertainen buddhalainen meditaatio. Siinä tarkkaillaan sisäisiä ilmiöitä uteliaasti kaikki ilmenevä hyväksyen, jolloin pikkuhiljaa voi oppia näkemään mieltä vaivaavat ilmiöt ja erilaiset stressiaiheet kevyemmin, irrottautua haitallisista mielen tottumuksista ja näin saavuttaa paremman psyykkisen hyvinvoinnin.
Tästä MBSR ajatuksesta on sittemmin kehittynyt erilaisia muunnelmia ja jatkokehitelmiä. Tutkimusta on tehty paljon ja monet tutkimukset ovat osoittaneet menetelmän hyödyt. Mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet tutkimukset, jotka ovat osoittaneet meditaation aiheuttavan myös ongelmia osalle sen harjoittajista. Mindfulness taikka buddhalainen meditaatio ei ole kaikille sopiva harjoite!
Mindfulness-buumi on jo hieman väistynyt, mutta kurssitusta ja tarjontaa on edelleen paljon. Voisi sanoa, että mindfulness oli niin iso menestys, että erilaiset "tietoisuustaidot" ovat jo tulleet arkipäiväisiksi työelämässä ja psyykkisen hyvinvoinnin välineenä. Toisin sanoen mielenharjoituksesta on tullut normaali osa länsimaista yhteiskuntaa. Tämä on todella upea asia. Mutta tässä vaiheessa on valittavasti aika esittää kritiikkini.
Minulla perinteisenä buddhalaisena meditaatio-opettajana on kaksi painavaa kritiikkiä, ensimmäisenä mindfulness-toiminnan kaupallisuus ja toisena meditaation asiayhteydestä irrottamisen ongelmat. Mielestäni Kabat-Zinn itse toimi melko häikäilemättömästi suhteessa omiin opettajiinsa. Hän oli saanut todella hyvää meditaatio-opetusta sen ajan merkittäviltä buddhalaisilta opettajilta, mutta MBSR toiminnan orientaatio oli ihmisten auttamisen lisäksi itse hyötyä taloudellisesti mahdollisimman paljon meditaatiotaidon kaupallistamisesta. Kun katson mindfulness-menetelmää, se on buddhalaista meditaatiota ilman moraalista ja muuta elämäntavallista keskustelua. Ymmärrän, että oli tarpeen "leikata" kaikki vähänkään uskonnollinen tai new-age pois meditaatiosta, jotta sen sai popularisoitua. Mutta samalla Kabat-Zinn käytti omaksi taloudelliseksi hyödykseen perinnettä, jossa oli saanut opetusta ilmaiseksi.
Tein juuri katsauksen tarjolla oleviin mindfulness-koulutuksiin ja -ohjaajakouluihin Suomessa, ja näen että on paljon toimijoita jotka pyrkivät tekemään voittoa opettamalla mindfulnessia. Toki vaatii perehtyneisyyttä tietää tieteellisen tutkimuksen nykytilanne ja psykologisten suuntausten suhde meditaatioon, mutta perusasia kuitenkin on itse meditaatio. Sitä on tarjolla lahjoitusta vastaan buddhalaisissa ryhmissä kautta Suomen. Ymmärrän, että uudelleen paketoitu ja "uskontovapaa" meditaatiomenetelmä on tuote ja länsimainen yhteiskunta toimii kaupalliselta pohjalta, mutta katsoessani kurssitusten kalliita hintoja, olen hieman hämmentynyt. Hyvällä tahdolla ja omistautumisella vuosituhansia ylläpidettyä ja ilmaiseksi annettua oppia käytetään rikastumisen välineenä.
Toinen kritiikkini liittyykin tähän meditaation irrottamisen uskonnollisesta viitekehyksestä tematiikkaan. Buddhalaisessa asiayhteydessä "satin" kehittämisen tärkein syy on vapautua kärsimyksestä ja samalla auttaa muita. Tie vapautumiseen on minäprosessiin samaistumisen heikentäminen. Buddhalaisessa prosessissa keskeistä on tuottaa hyvää muille olennoille samalla kun itse saavuttaa kasvavaa vapautta. Kun mindfulness on irrotettu buddhalaisesta kokonaisuudesta, saavutettu henkilökohtainen hyvä ei automaattisesti välity muitten auttamiseksi. Mindfulness-ilmiön ympärille onkin länsimaissa syntynyt kaikenlaista erikoista hedonistista pöhinää. Tuntuu, että kun keholliset hyvän olon konstit ei enää riitä, aletaan kaivamaan nautintoa mieltä kehittämällä. Tässä on jotain hyvin itsekästä ja jotain hyvin vastakkaista sille, mikä buddhalaisen meditaation tarkoitus on. Nautinnon tavoittelu, on se sitten mielen tai kehon, johtaa kärsimykseen. Yhdyn länsimaista mindfulness-meditaatiota koskevaan kritiikkiin, että itsekeskeisestä motivaatiosta tehty mindfulness voi tuottaa neuroottisen tuloksen, kun ihminen pohtii itseään itsekeskesesti liikaa. Meditaation irroittaminen hyvästä moraalisessa mielessä, ja sitominen henkilökohtaiseen hyvään oloon, on todella valitettava vääristymä.
On upeaa, että meillä on mindfulness-liike. Toivon kaikille ihmisille parempaa suhdetta omaan sisäiseen maailmaansa, omaan tietoisuuteensa. Samalla toivon, että meidän henkilökohtainen kasvumme ja menestyksemme parantaisi yhteistä maailmaamme.