Tässä kuvailen yleisesti keskeisiä perinteisiä säännöstöjä. Ne antavat pohjan buddhalaisten ryhmien toiminnalle ja ne on hyvä yleisellä tasolla ymmärtää, vaikka niitä ei itse seuraisi. Säännöstöt ovat harjoitusohjeita, toisin sanoen ne eivät ole oikein-väärin tuomioita. Kyseessä ei siis ole mitään samankaltaista kuin synnin käsite. Buddhalaisuuden suhde moraaliin rakentuu käsitteen ”upaya” kautta. Upaya tarkoittaa taitavaa keinoa. Buddhalaisen elämän päämäärä on vapauttaa itsensä ja muita olentoja kärsimyksestä ja moraali auttaa tässä prosessissa. Se ei ole absoluuttinen asia, vaan tilannesidonnainen ja välineellinen. Moraali on upaya. Esimerkkinä voisi olla vaikka valehteleminen. Buddhalainen pyrkii rehellisyyteen, mutta jos murhaaja kysyy, missä hänen jahtaama henkilö on piilossa, buddhalainen valehtelee pelastaakseen hengen. Samalla periaatteella voi suhtautua kaikkeen buddhalaisessa käytösohjeistuksessa.
Hyveellisen elämäntavan tarkoitus on tukea viisasta ja tyyntä mielentilaa, sekä luoda sopusointuinen yksinkertainen elämä. Moraali tukee meditaatiota ja meditatiivinen moraalisesti ylevä elämä synnyttää viisautta. Viisaus ruokkii meditaation ja moraalin syvyyttä ja näin nämä tekijät ovat keskinäissuhteessa vaikuttaen kehämäisesti toinen toisiinsa. Tekojen arvo määrittyy ensisijaisesti aikomuksen pohjalta, mutta hyvät aikeet vaativat kumppanikseen viisauden jotta lopputulos on hyvä.
Tärkeimmät perinteiset säännöstöt ovat: panca sila eli maallikon viisi harjoitusohjetta, attanga sila eli maallikon kahdeksan harjoitusohjetta, samanera vinaya eli noviisimunkin säännöt, bhikkhu vinaya eli munkin säännöt ja bodhisattva valat.
Panca sila:
1. Pidättäytyä tuhoamasta eläviä olentoja.
2. Pidättäytyä ottamasta mitään, mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu.
3. Pidättäytyä seksuaalisista väärinkäytöksistä.
4. Pidättäytyä huonosta puheesta (=valehtelu, ilkeät sanat jne.).
5. Pidättäytyä käyttämästä päihteitä jotka johtavat holtittomuuteen.
Attanga sila:
Kuten panca sila, mutta kolmas ohje muuttuu seksistä kokonaan pidättäytymiseksi, ja
6. Pidättäytyä syömästä sopimattomaan aikaan (=ruoka-aikojen ulkopuolella).
7. Pidättäytyä tanssista ja laulamisesta, sekä katsomasta viihde-esityksiä, sekä pidättäytyä kehon koristelusta.
8. Pidättäytyä korkeissa ja hienoissa sängyissä makaamisesta.
Tyypillisesti maallikot ottavat jossain vaiheessa viisi harjoitusohjetta ja tulevat virallisesti buddhalaisiksi. Kahdeksan harjoitusohjetta otetaan tyypillisesti retriittien ajaksi tai muun rajallisen ajanjakson ajaksi, ajatuksena omistautua hengelliselle elämälle tuoksi ajaksi. Kahdeksan ohjetta otetaan myös munkiksi tulemisen prosessissa kokelasaikana. Viisi ohjetta ottanutta kutstutaan sanalla upasaka (mies) tai upasika (nainen), joka tarkoittaa maallikkoharjoittajaa. Kahdeksan ohjetta ottanutta kutsutaan anagarikaksi, joka tarkoittaa koditon.
Samanera sila:
Kymmenen noviisimunkin eli samaneran lupausta ovat samat kuin anagarikan, kuusi ensimmäistä samat ja seitsemäs ohje on jaettu kahtia, jolloin anagarikan kahdeksas sääntö on samaneran yhdeksäs. Eli kuusi ensimmäistä kuten anagarikalla, ja
7. Pidättäytyä tanssimisesta ja laulamisesta, sekä seuraamasta viihde-esityksiä.
8. Pidättäytyä kehon koristelusta ja hajusteiden käytöstä
9. Pidättäytyä korkeissa ja hienoissa sängyissä makaamisesta.
10. Pidättäytyä rahan käsittelystä.
Vinaya:
Munkin eli bhikkhun tai nunnan eli bhikkhunin säännöstö eli vinaya on hyvin laaja ja yksityiskohtainen. Munkeilla sääntöjä on noin 250 ja nunnilla noin 350. Luostarielämän sääntöjä käsittelee valtava määrä kirjoituksia. Säännöt ovat hyvin yksityiskohtaisia ja jopa vaatetuksen yksityiskohtia säännöstellään. Säännöissä on vakavuus-luokittelu ja tärkeimmät ovat neljä ensimmäistä parajika-sääntöä, joiden rikkominen johtaa välittömään ja pysyvään erottamiseen. Toiseksi vakavampia ovat sanghidesa-säännöt. Niitä on kolmetoista ja näiden rikkominen johtaa aina koko munkkiyhteisön kokoontumiseen asian käsittelemiseksi, ja rikkomus johtaa vakavaan rangaistukseen syyllistyneelle. Munkkisäännöt ovat koulukunnan munkkien välinen asia ja perinteisesti maallikoille ei edes kerrottu näistä säännöistä mitään.
Yleinen suunta buddhalaisuuden evoluutiossa on ollut kirjaimesta kohti henkeä. Käytännössä tämä on edennyt niin, että heti Buddhan kuoleman jälkeen pidettiin kiinni kaikista säännöistä joita oli luotu Buddhan toimesta, mutta pian alkoi keskustelua joistain muutoksista joihinkin sääntöihin. Buddha oli ennen kuolemaansa sanonut, että vähäisempiä sääntöjä voi muuttaa jotta oppi voisi levitä laajalle, mutta ei ollut määritellyt mitä tarkoitti vähäisemmällä säännöllä tarkasti ottaen. Tämän kiistan pohjalta Buddhan seuraajien yhteisö jakaantui kahtia niihin jotka tahtoivat pitää kaikki säännöt kuten ne olivat ja niihin jotka tahtoivat muutoksia. Muutoksia tukevia oli enemmistö. Sangha eli buddhalainen yhteisö jakaantui oikeaoppisuutta korostavaan koulukuntaan ja avoimempaan Mahasanghikaan eli suureen Sanghaan.
Theravada oli yksi 18sta oikeaoppiseksi itseään kutsuvista koulukunnista ja ainut joka on säilynyt meidän aikoihin. Mahasanghika jakaantui edelleen ja voi ajatella, että kun muutos on laitettu alulle, on vaikea määrittää mihin sen pitäisi pysähtyä. Vuosisatojen kuluessa mahasanghika-yhteisöstä syntyi mahayana-buddhalaisuus, suuri kulkuneuvo. Tulee muistaa, että mahayana kehittyi vuosisatojen aikana pikkuhiljaa ja alkuperäisessä hengessä siinä mielessä, että muutoksilla pyrittiin reagoimaan ympäristöön ja pyrittiin pitämään oppi elävänä ja toimivana uudessa ajassa ja paikassa. Nykyisten kaikista erikoisimman mahayanasuuntauksen vertaaminen Theravadaan on ongelmallista. Erot ovat hyvin selviä ja radikaaleja; on helppo osoittaa eroja ja väittää, ettei joku moderni koulukunta ole enää buddhalaisuutta ollenkaan. Samaan aikaan on yhtälailla totta, että buddhalaisuus ei olisi levinnyt moneen maailman kolkkaan lainkaan, eikä olisi välttämättä koko buddhalaisuutta ilman niitä muutoksia mitä buddhalaisuuteen kehittyi. Esimerkiksi Japaniin ei ole koskaan levinnyt Theravada-buddhalaisuutta, samoin Kiinaan hyvin vähän, eikä Koreaan juurikaan. Buddhalaisuus olisi saattanut jäädä kokonaan Himalajan eteläpuolelle ja tilanne tänä päivänä olisi hyvin erilainen.
Zen-munkkeus:
Buddhalaisen elämän evoluutio on merkittävä teema Taego-koulukunnan perusteita pohdittaessa. Taego-koulukunta on erityinen sekoitus perinteistä ja ei-perinteistä buddhalaisuutta. Taegolaiset noviisimunkit ottavat perinteiset noviisimunkin valat ja bhikkhut Dharmagupta-koulukunnan Vinayan eli munkkisäännöstän noudattaakseen. Näiden lisäksi otetaan Bodhisattva valat. Kuitenkin Taegossa on selvää, että noin puolet munkeista ei ole selibaatissa, jokainen käsittelee rahaa jne ja näin ollen rikkoo isoa osaa säännöistä ja samantien syyllistyvät parajika-rikkomukseen. Perinteisten sääntöjen mukaan seksin harrastaminen tarkoittaa välitöntä ja pysyvää erotusta munkkien yhteisöstä eli Taego-munkkia ei näin ollen voida pitää buddhalaisena munkkina. Samalla kuitenkin Taego-munkin oletetaan pukeutuvan munkin vaatteisiin ja harjoittavan munkin elämäntapaa eli meditoida päivittäin, tehdä seremonioita päivittäin, omistautua opettamiselle ja itsensä harjoittamiselle jättäen sivuun kaikki ”maalliset” ponnistelut. Toisin sanoen ihannetapauksessa Taego-munkki elää kuten perinteinen mahayana-munkki, mutta asuu perheensä seurassa. Monet korealaiset Taego-munkit asuvat erillään muusta perheestään temppelirakennuksessa, mutta samalla tontilla perheen asunnon kanssa. Nimike zen-munkki on perusteltua, sillä Taego-koulukunnan munkki ei ole maallikko, vaan Buddhan Opille täysin omistautunut henkilö.
Taego-koulukunnan, ja japanilaisten zen-koulukuntien "munkkeus" on kiistelty asia buddhalaisissa piireissä näistä ristiriitaisuuksista johtuen. Henkilökohtaisesti kunnioitan syvästi alkuperäistä Bhikkhu-elämäntapaa ja pidän todella tärkeänä, että perinteinen buddhalaismunkkeus säilyy. Theravada-bhikkhut ylläpitävät buddhalaisen opin ydintä ja ovat perusta jonka varaan kaikki muu buddhalaisuus rakentuu. Hee Il sunim on ratkaissut asian siten, että ei kutsu itseään buddhalaiseksi munkiksi, vaan zen-papiksi tai zen-munkiksi. Sen lisäksi hän ei yleensä aja hiuksiaan vaikka pukeutuu munkin asuun.
Valat ja vaatteet ovat juuri ja vain sen arvoisia, mitä on harjoittajan elämäntapa ja mielen ylevyys. Jalon näköinen ja uskottava munkkishow on eräänlaista petosta jos esittäjä ei ole sisäisesti innostunut ja vakuuttunut. Rajun näköinen, likainen ja hurja maallikon elämä voi olla jaloa, jos se pitää sisällään aidon ja päättäväisen harjoituksen. Näin ollen kysymys kuka on todellinen ”munkki”, on enemmän sisäinen kysymys kuin ulkoinen. Munkki on hän, joka on sisimmässään yksin ja hylännyt kaikki vaihtoehdot ja turvaa vain Buddhan Tiehen. Kuitenkin ulkoisesti munkki on instituution edustaja, hahmo yhteiskunnassamme jolla on seremoniallinen tehtävä, hän ylläpitää buddhalaisuuden mielikuvaa ja kulttuuria toiminnallaan. On juuri tämän yhteiskunnallisen roolin tai aseman vuoksi tärkeää, että munkkeus-käsite pysyy selkeänä.
Taego-munkki asettuu kahden maailman, maallikon ja perinteisen selibaattimunkin, väliin tavalla mikä jättää paljon tilaa keskustelulle ja pohdinnalle, sekä munkin itsensä valinnoille elämäntapansa suhteen. Taegolaiset ajattelevat, että pyrkimys on korkeimpaan mahdolliseen ihanteeseen, olla maailmassa sisällä ymmärtäen maailman asioita omakohtaisesti samalla kiinnipitäen korkeimmista pyrkimyksistä ja aidosti edeten niitä kohti. Taegolainen näkemys perustuu tukevasti bodhisattva valoihin ja bodhisattva ihanteeseen. Bodhisattva-ihanne kehittyi mahayana-buddhismin sisällä ja siitä kehittyi erittäin keskeinen ajatus kaikissa mahayana-koulukunnissa. Ajatus on yksinkertaisuudessaan se, että buddhalaisuuden todella sisäistänyt harjoittaja ei harjoita vain itseään varten, vaan auttaakseen muita. Tämä vietynä äärimmilleen tarkoittaa, että buddhisti lykkää omaa täydellistä valaistumistaan kunnes kaikki olennot on vapautettu kärsimyksestä. Mielikuva jota usein käytetään on lautturi, joka vie olentoja kärsimyksen meren yli toiselle rannalle paratiisiin. Taego-munkki elää maailmassa kuten muutkin, mutta omistautuu henkiselle harjoitukselle ja muitten auttamiselle sen kautta välityksellä.
Buddhalaisuuden evoluutio on edennyt kirjaimen noudattamisesta hengen seuraamiseen ja bodhisattva-ihanne on eräänlainen ääripäätepiste kehityksessä. Mahayana-koulukunnissa otettiin etäisyyttä puhdasoppisiin munkkisääntöihin, sillä ne ovat epäkäytännöllisiä ja todella ahtaita, ja sääntöjen tulkinnassa päädyttiin vuosisatojen saatossa pitkälle. Syntyi monenlaisia joogisia suuntauksia jossa seksi ei enää ollut kielletty, rahan käsittely on arkipäivää valtaosalle munkeista, samoin syömissäännöt ovat viitteellisiä, joissain ääritapauksissa käytetään päihteitä jne. Eri koulukunnat asettuvat eri pisteeseen ääritheravada-äärimahayana, eli konservatiivisuus-liberaali akselilla. Taego-koulukunta asettuu jonnekin keskiarvosta liberaalille puolelle. Tärkeämpää kuin mitä sääntöä noudattaa tai rikkoo on kysymys, miksi rikkoo tai noudattaa? Mihin moraalillaan pyrkii? Mitä itselleen ja maailmalle tekee moraalisuudellaan?
Bodhisattva valat ovat:
1. Älä tapa, äläkä rohkaise toisia tappamaan.
2. Älä varasta, äläkä rohkaise toisia varastamaan.
3. Älä toimi seksuaalisesti hyväksikäyttävästi, äläkä rohkaise toisia hyväksikäyttämään seksuaalisesti ketään.
4. Älä käytä valheellisia sanoja tai huonoa puhetta, äläkä rohkaise toisia käyttämään valheellisia sanoja tai huonoa puhetta.
5. Älä myy alkoholijuomia, äläkä rohkaise toisia myymään alkoholijuomia.
6. Älä puhu pahaa buddhalaisesta yhteisöstä, äläkä rohkaise muita puhumaan pahaa buddhalaisesta yhteisöstä.
7. Älä kehuskele itsestäsi ja puhu muista pahaa, äläkä rohkaise muita kehuskelemaan itseään ja puhumaan pahaa muista.
8. Älä ole saita, äläkä rohkaise muita olemaan saitoja.
9. Älä haudo vihaa, äläkä rohkaise muita hautomaan vihaa.
10. Älä puhu pahaa Buddhasta, Dharmasta tai Sanghasta, äläkä rohkaise muita puhumaan pahaa Buddhasta, Dharmasta tai Sanghasta.
Näiden kymmenen lisäksi on kuudentoista ja kahdeksantoista valan listat, mutta kymmenen valaa on yleisimmin levinnyt ja pohjana muille versioille. Säännöt ovat harjoitusohjeita omalle intuitiolle ja syvimmälle mielelle, ei ulkoisia eleita ja liikkeitä joita esitetään jollekulle. Yllä olevien kaikkien säännöstöjen viesti on samankaltainen, jos vain katsoo läpi kirjaimellisen tulkinnan ja omaksuu hengen: Vältä väkivaltaa ja vihaa. Vältä hyväksikäyttöä kaikissa muodoissaan. Vältä ahneutta ja omanedun tavoittelua. Vältä varomatonta pahanpuhumista. Ole rakastava. Ole ystävällinen. Ole epäitsekäs ja antelias. Ole tarkkaavainen ja herkkä.
Käännän tähän alle Zen Peacemaker-yhteisön version soto-koulukunnan 10 bodhisattva ohjeesta. Ne ovat yksi moderni muotoilu ja mielestäni kaunis muotoilu nykyaikaiseen maailmaan.
1. Tiedostan, että en ole erillinen olento. Tämä on ei-tappamisen vala.
2. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on. Tämä on ei-varastamisen vala.
3. Kohtaan kaikki olennot kunnioituksella ja arvostaen. Tämä on seksuaalisesti oikea käytös.
4. Kuuntelen ja puhun sydämestäni. Tämä on ei-valehtelemisen vala.
5. Kehitän selkeästi näkevää mieltä. Tämä on ei-päihtymisen vala.
6. Otan ehdoitta vastaan kaiken mitä tämä hetki tuo tullessaan. Tämä on muiden erheistä puhumattomuuden vala.
7. Puhun siitä minkä tiedän todeksi vailla syyllisyyttä tai syyttelyä. Tämä on itsensä ei-kohottamisen ja toisten ei-syyttämisen vala.
8. Käytän kaikkia elämäni asioita. Tämä on ei-saituuden vala.
9. Muunnan kärsimyksen viisaudeksi. Tämä on ei-vihaisuuden vala.
10. Kunnioitan elämääni rauhan tekemisen välineenä. Tämä on vala olla puhumatta pahaa kolmesta jalokivestä.